Me tunnemme toimet, joilla pystymme Saaristomeren pelastamaan, mutta tähän asti niiden toteutus on ollut aivan liian hidasta vaikutuksiltaan heikkoa. Olemme uskoneet vapaaehtoisuuteen, mutta sitäkin on arvioitava, mikäli tavoitteita ei saavuteta.

Suurin osa Saaristomeren kuormituksesta syntyy maa- ja metsätaloudesta, joten sinne meidän tulee kohdistaa tehokkaimmat toimemmekin. Joka kesäinen sinilevämeri johtuu vesistöön valuvien ravinteiden aiheuttamasta rehevöitymisestä ja nyt on toimittava, jotta saamme uida vielä puhtaassa Saaristomeressä.

Tehokkaamman ja keskitetymmän toimenpiteiden organisoinnin ja rahoituksen lisäksi kolme toimenpidettä on heti aloitettava.

1. Lannan kuljetus pois ravinneylijäämäisiltä alueilta

Eläintiloilta kertyvä lanta sisältää paljon ravinteita, ja sitä käytetään yleisesti lannoitteena. Jos maaperässä kuitenkin on jo paljon ravinteita, se ei pysty ottamaan niitä lannasta enempää talteen. Siten kaikki lannan sisältämä ravinne valuu pois pellolta. Eläintilat keskittyvät voimakkaasti juuri Saaristomeren valuma-alueelle.

Suomen maataloudessa on paljon alueita, joille olisi hyötyä lannan sisältämistä ravinteista. Ongelmana on, että lannan siirtäminen ei toistaiseksi ole taloudellisesti kannattavaa. Asiaa voidaan edistää lannan kierrätystuella, jossa maksettaisiin tukea lannan siirtämiseksi pois ravinneylijäämäisiltä alueilta, tai toisaalta kieltämällä lannan levitys kriittisillä alueilla, mikäli peltoala ei lannan sisältämiä ravinteita enää tarvitse.

2. Eroosion ja valumien ehkäisy

Eroosio tarkoittaa maaperän kulumista esimerkiksi tuulen, veden tai jään vaikutuksesta. Tässä tapauksessa eroosiolla viitataan siihen, että esimerkiksi talven sulamisvedet kuljettavat pelloilta mukanaan maa-ainesta ja sen sisältämiä ravinteita vesistöön. Eroosiota ehkäistään esimerkiksi suojavyöhykkeillä, ympärivuotisella kasvipeitteisyydellä ja maanparannusaineilla, kuten kipsillä.

Erityisen eroosioherkät alueet Saaristomeren valuma-alueella ovat tiedossa. Sääntelyä muuttamalla olisi myös mahdollista saada ympäristöviranomaisten tietoon, onko näillä eroosioherkillä alueilla sellaisia peltolohkoja, jotka ovat ravinneylijäämäisiä ja siten erityisen herkkiä valuttamaan ravinteita vesistöön.

Toistaiseksi merkittävä osa eroosiota ehkäisevistä toimista ovat vapaaehtoisia. Olisi järkevää, että vesistön kannalta ”punaiset alueet” tunnistettaisiin tehokkaasti, ja niihin kohdistettaisiin pakolliset suojelutoimenpiteet. Tämä tulisi tehdä siten, että viljelijälle ja maanomistajalle ei aiheudu niistä haittaa. Monesti maanparannustoimet vaikuttavatkin satoa parantavasti.

3. Ravinteiden poisto merestä

Saaristomereen on valunut ihmisen toiminnan johdosta aivan liikaa ravinteita kymmeniä vuosia. Ravinteiden matka pellolta mereen kestää sekin vuosia, ja siksi pelkästään nyt pellossa oleviin tai sille levitettäviin ravinteisiin puuttuminen ei riitä. Ylimääräisiä ravinteita on saatava pois kierrosta.

Yksi keino ravinteiden poistamiseksi merestä on kalastus. Saaristomeren tilasta huolestuneelle hyvä keino vaikuttaa on syödä Saaristomerestä pyydettyä luonnonkalaa. Toiseksi Saaristomeren alueelta tulee niittää järviruokoa, joka kerää itseensä tehokkaasti ravinteita. Järviruo’on poisto on erityisesti sääntelykysymys, koska vesialueiden omistus on erittäin pirstaloitunutta ja siten lupakysymykset muodostuvat hyvin mutkikkaiksi. Jos järviruokoa saadaan tehokkaasti niitettyä, siitä voidaan valmistaa kierrätyslannoitetta niin paljon, että se kattaisi Suomen koko lannoitetarpeen.

Pelastetaan Saaristomeri nyt!

Piia Elo
Kasvatuksen ja opetuksen apulaispormestari
eduskuntavaaliehdokas