Suomi on muuttunut tytäryhtiötaloudeksi, kun suuri määrä suomalaisia yrityksiä on siirtynyt 25 vuoden aikana ulkomaalaiseen omistukseen. Ilmiöön sisältyy ongelmia. Ulkomaalaisomisteisilla yhtiöillä on tapana maksaa enimmät veronsa muualle kuin Suomeen, sillä yhtiöt toteuttavat verosuunnittelua. Ulkomaisilla yhtiöillä on taipumus pienentää ja lopettaa Suomen toimintojaan, koska ne ostavat Suomesta osaamista ja siirtävät sitä muualle. Ulkomaiset yhtiöt eivät juuri ryhdy Suomessa mihinkään uuteen, vaikka ne saattavat pyörittää Suomessa pitkäänkin nykyistä tuotantoa. Ulkomainen omistaminen vaarantaa monessa kohtaa Suomen huoltovarmuuden. Ulkomaiset yhtiöt investoivat Suomeen kotimaisia yhtiöitä vähemmän suhteessa liikevaihtoonsa. Tämä johtuu siitä, että kotimaisten yritysten päätoimintamaa on Suomi, jolloin niiden luontevin investointikohde on Suomi. Ulkomaisille yhtiöille Suomi on vain yksi monista toimintamaista. Kotimaisen omistamisen rupsahtaminen on jo johtanut siihen, että Suomen tulevaisuuden kasvun eväät (siemenperunat) on osittain syöty.

Keväällä 2021 (24.03.2021) julkaistiin ’Visio 2030 Kohti vastuullista ja osaavaa omistajayhteiskuntaa’ raportti. Siinä esitetään visio suomalaisesta omistajayhteiskunnasta vuonna 2030. Raportissa kerrotaan omistamisen merkityksestä ja siinä esitetään 43 lyhyen tähtäimen ja 25 pitkän tähtäimen toimenpide-esitystä kotimaisen omistamisen lisäämiseksi.

Monet esitetyt toimenpiteet kuulostavat tuoreilta ja mielekkäiltä. Raportissa esimerkiksi on huomattu henkilöstörahastojen luomiseen sisältyvä potentiaali. Osuustoiminnan perustamisenkin merkitys on ymmärretty. Kotimaisten rahastojen tärkeys on havaittu, kun ehdotetaan kotimaisen merkittävän infrastruktuurin omistamiseen erikoistuneen rahaston perustamista.

Raportissa on myös ristiriitoja. Samalla kun siinä esitetään toimenpiteitä kotimaisen omistajuuden lisäämiseksi, siinä neuvotaan kehittämään yksityisiä ja julkisia toimintamalleja kansainvälisen pää-oman ja osaamisen houkuttelemiseksi Suomeen. Samoin ohjeistetaan listaamaan valtio-omisteisia yhtiöitä nykyistä aktiivisemmin. Eli loppujen lopuksi neuvotaan ryhtymään toimenpiteisiin, jotka tähtäävät kotimaisten omistusten myymiseen ulkomaalaisille.

Raportissa on lisäksi puutteita. Valtion merkitystä omistajana ei siinä tunnisteta. Myöskään kunnat ja nykyiset sote-alueet eivät saa merkitystä omistajina. Tärkeiksi sijoittajiksi ja omistajiksi nousseet erilaiset järjestötkin unohdetaan. Start up yhtiöihin sisältyvä kotimaisen omistajuuden kasvu-potentiaali jää käsittelemättä. Raportin ymmärrettävyyttä haittaa myös se, että omistamisen kansainvälinen vertailu puuttuu. Suomen tilannetta ei ole asemoitu mihinkään.

Kotimainen omistaminen on taas ajankohtainen aihe. Nykyinen hallitus (Orpo) on ilmaissut myyvänsä pois valtion omistuksia. Ostajat ovat ulkomaalaisia, koska suomalaisia ostajia käytännössä ei ole olemassa. Viimeiset 25 vuotta jokainen hallitus on hallintokaudellaan myynyt valtion omistuksia pois useiden miljardien eurojen arvosta.

Poppakonsteja suomalaisen omistamisen lisäämiseksi on vaikea keksiä. Valtion, sotealueiden ja kuntien omistusten säilyttäminen ja kasvattaminen nousevat keskiöön niin kauan kuin mitään muutakaan ei ole. Tavallisten ihmisten sijoituksia vastaanottavat kotimaiset rahastot ovat toinen potentiaalinen omistusmuoto.

Marko Heinonen

Mika Kärkkäinen