Sini Häkkinen ja Sini Ruohonen toivat (TS 8.6) kirjoituksessaan ”Lasten liikkumiseen vauhtia uudella harrastesetelillä” esille Turussa käyttöön otettavan lasten ja nuorten harrastesetelin positiivisia vaikutuksia. Voimme yhtyä kirjoittajien näkemykseen siitä, että harrastesetelit voivat parhaimmillaan olla kannustin turkulaisten lasten harrastuksen aloittamiselle.

Turun kaupungin valitsemalla toteuttamistavalla harrastesetelit eivät kuitenkaan tule juurikaan laskemaan perheille koituvia harrastamisen nettokustannuksia, koska samanaikaisesti osana uudistusta kaupunki muun muassa lopettaa liikuntatilojensa maksuttoman käytön lapsilta ja nuorilta, sekä lopettaa asteittain seurojen toiminta-avustukset – joiden seurauksena seurat ovat pakotettuja nostamaan harrastusmaksujaan.

Ruohosen ja Häkkisen kirjoituksessa haastettiin Turun seutukunnan muita kuntia kehittämään vastaavia avustussetelijärjestelmiä. Turkulaisten seurojen näkökulmasta ajatus on erittäin kannatettava, koska keskiarvoisesti 25 prosenttia turkulaisissa seuroissa harrastavista lapsista ja nuorista tulee muualta kuin Turusta. Vanhemmissa juniori-ikäluokissa prosenttiosuus kasvaa ja voi olla liki 50 prosenttia.

Monet turkulaisina pidetyt menestyneet huippu-urheilijatkin ovat tosiasiassa tulleet Turun naapurikunnista. Tietyissä lajeissa turkulaisen seuran ryhmä tai joukkue saattaa olla jopa seutukunnan ainoa ja turkulaiset siinä vähemmistönä. Muut kuin turkulaiset harrastajat eivät kuitenkaan saisi uudessa mallissa harrasteseteliä kompensoimaan Turun kaupungin päätöksistä johtuvaa harrastamisen kustannusten nousua.

Turkulaisilla seuroilla ei ole ollut aiemmin minkäänlaisia raja-aitoja seurojen sisällä sen osalta tuleeko harrastava lapsi Turusta tai sen naapurikunnista. Hinnat ovat yhdistystoiminnan perussääntöjen mukaisesti olleet kaikille samat. Seurojen viesti koko avustusjärjestelmän valmisteluprosessin ajan on ollutkin, että näitä raja-aitoja seurojen sisälle ei myöskään tulisi poliittisilla päätöksillä luoda. Turkulaisille seuroille jokainen lapsi ja nuori on aina ollut yhtä arvokas, eikä hänen kotikunnallaan ole ollut merkitystä.

Muut kuin turkulaiset harrastajat eivät kuitenkaan saisi uudessa mallissa harrasteseteliä kompensoimaan Turun kaupungin päätöksistä johtuvaa harrastamisen kustannusten nousua.

Ongelma tulee jatkossa vastaan myös siitä, että turkulaisen lapsen harrasteseteli ei käy muiden kuntien seuroissa. Toisaalta tämä on ymmärrettävää, koska tällöinhän turkulaisiin seuroihin kohdistuvalla kustannusten kasvulla rahoitettaisiin ympäristökuntien seurojen toimintaa. Naapurikunnissa harrastesetelien käyttöönotto ei siis vielä ratkaisisi tätä ongelmaa, jolleivat setelit kävisi seuroissa kuntarajojen ylitse.

Oman haasteensa tällöinkin voisi tuoda kuntien vaihtelevat ikärajaukset setelien suhteen. Jo nyt Turussa suunnitellulla tavalla toimien setelien ikärajaus tulee aiheuttamaan tilanteita, joissa saman ryhmän toiminnassa voi olla mukana turkulaisia lapsia, jotka saavat setelin ja niitä, jotka eivät sitä vielä saa.

Toivomme, että Turun päättäjät jatkossa huolehtivatkin, että vastaavia valuvikoja ei tulisi ja muiden kuin turkulaisten perheiden lapsista ei myöskään tehdä turkulaisien urheiluseurojen kautta kaupungin kasvavien kulujen maksumiehiä, heillä kun niihin ei ole osaa eikä arpaa. Jo lähtökohtaisesti olisi ollut tärkeää selvittää valmisteluvaiheessa paremmin seutukunnallisia näkökulmia ja pyrkiä myös seutukunnalliseen ratkaisuun. Uudistuksen malli haettiin kuitenkin Islannista, jossa Atlantin keskellä sijaitsevalla saarella seutukunnallisia vaikutuksia ja näkökulmia ei juuri ole tarvinnut pohtia tai testata.

VILLE LINTUNEN

FBC Turku ry.

toiminnanjohtaja

SINI NIKUNEN

Tuto ry.

toiminnanjohtaja

Juttu julkaistu Turun Sanomissa 14.6.2023.