Joni Lähteenmäki: Lastensuojelu ja psykiatria pitäisi integroida vahvemmin – parantaisi haastavimmassa asemassa olevien lasten tilannetta

Julkisuudessa on ollut lähiaikoina paljon keskustelua lastensuojelusta ja sen haasteista. Monissa puheenvuoroissa on ollut esillä rakenteiden tuottamat haasteet, jotka luovat lastensuojelun työntekijälle olosuhteet, joissa työtä ei välttämättä pysty tekemään vaikutuksellisesti.

Lastensuojelun sosiaalityö ei kumminkaan ole yksin tekemässä lasten suojelua, vaan siinä on olemassa varhaiskasvatus, koulut ja moni muu viranomainen, jotka työskentelevät lasten kanssa.

Lienee selvää, että on lasten etu, että eri palveluiden ja toimintojen kokonaisvaikutusta voidaan tarkastella monella eri indikaattorilla ja siitä voidaan avoimesti käydä keskustelua. Tutkimuksissa sosiaalityön vaikuttavuuden paikantaminen on osoittautunut haastavaksi ja moniulotteiseksi. Asiakkaiden elämäntilanteet, sosiaalinen ympäristö sekä yksilölliset ominaisuudet ovat aina yksilöllisiä.


Haastavasti oireilevat lapset lastensuojelussa ovat usein lastensuojelun ja psykiatrian yhteisiä asiakkaita. Tutkimustulosten mukaan 63 prosentilla kodin ulkopuolelle sijoitetuista nuorista on psykiatrinen tai neurologinen diagnoosi, kun kotona asuvilla nuorilla vastaava luku on 17 prosenttia. Tutkimusten mukaan nuorisopsykiatrian kriisiosaston potilaista 17 prosenttia on huostaanotettuja. Nuorisopsykiatrian asiakkaiden perheistä vähän alle 50 prosenttia on käyttänyt lastensuojelun avohuollon palveluja.

Lastensuojelun sosiaalityöllä on näin ollen vahva kontaktipinta psykiatriaan. Mikäli hyvinvointialueella psykiatrian resurssit eivät ole tarvittavalla tasolla, lienee selvää, että lastensuojelu ja varsinkin lastensuojelun sijaishuolto viimesijaisena palveluna joutuu ottamaan ihan liian raskasta palvelukuormaa itselleen.

Yhtenä tavoitetilana pitäisikin olla lastensuojelun ja psykiatrian vahvempi integroituminen hyvinvointialueella rakenteellisella tasolla, jotta varmistetaan kaikkein haastavimmassa asemassa oleville lapsille oikeus erityiseen suojeluun sekä oikeus onnelliseen ja hyvään lapsuuteen.

Parhaimmillaan se voisi tarkoittaa Varhassa yhteistä hybridilaitosmallia, vaativimman lastensuojelun ja lasten- ja nuorisopsykiatrian laitoshoidon mallia, jossa psykiatria ja lastensuojelu yhdessä hoitaisivat lapsen kuntoutusta.

JONI LÄHTEENMÄKI

lastensuojelun sosiaalityöntekijä, Varha

Kirjoitus julkaistu Turun Sanomissa 5.4.2024.

Kommentit

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *